Hääunelmia ja toimistohommia

15.6.14

Nää on mun omia mielipitteitä, kokemuksia ja tunteita ko. aiheesta. Jos et kestä mun mielipitteitä ja jos koet tämän olevan loukkaava aihe, parempi ko jätät lukematta. Heippa.


Mää oon parikymppinen ja haluan naimissiin. En valehtele. Ootan sitä päivää ko kuuta nousevaa.
En kuitenkaan muista koskaan penskana aatelleeni tai haaveilleeni siitä sen kummemmin (äiti voi valaista mua vielä siitä). Nyt ko olema hellun kansa pitänheet yhtä jo muutamia vuosia, on alakanu tulleen semmonen tunne että nyt sitä ois valamis. Menneen naimissiin. Voisin olla rouvva. Haluan tuon ukon itelle kokonaan.

Nyt haluaisin siis kuitenki saaha valaistusta semmosseen minun mieltä painaneesseen asijaan.

Miksi nyky-yhteiskunta pittää lastensaantia pienempänä kynnyksenä ku naimissiinmenoa?

Eihän siinä ole etes järkiä? "Hei pyöräytettäämpä muksu koska mää haluan!" tai että "hupsista saatana". Sitte ko puhuttaan naimissiinmenosta, ihiminen perrääntyy. "Vittu, näinkö täsä kävi? Mun pitäs ton lärviä kattua lopun ikkää. Emmää halua."

Mutta jos se meniski niin, et tietää kenen kanssa haluaa olla. Sannoo että haluaa naimissiin, toinen haluaa kans. Alettaan rakentammaan näin päin sitä yhteistä elämää. Vakiinnutaan ja tiiettään että ollaan yhesä. Sitten vasta penskoja. Miks se on vanhanaikasta? Vaikka täyttäsit kaheksantoista ja seuraavana päivänä menisit laillisesti naimissiin, ihimiset pittää sitä jonku asteisena pahana koska "säähän oot niin nuori ja sulla on vielä elämä eesä!"

Miksi se on niin päin että "kauhia, ootte ollu vasta kaks vuotta yhessä ja meette naimissiin nyt jo?" eikä että "kauhia, ootte ollu vasta kaks kuukautta yhesä ja teile tullee nyt jo vauva?"
Vauvat = ihanaa<3<3<33<<3>3
naimissiin = kamalaa, älä vielä! sehä on vaan pala paperia!


Mien ymmärrä. Enkä halua.




Mää oon miettiny meän häitä kauan. Vatvonu, makustellu, suunnitellu, epäröiny ja innostunu uuestaan.

Pinteresti (jumalauta, taas) on antanu kuitenki aika hyvät puitteet niitten suunnitteluille. Pieniä vinkkejä sinne tänne ja tuone.



Oon suunnitellu miten alan laihuttaan, miten haluan mun tukan, meikit. Minkälaiset kengät, juomat, koristeet, kukat ja kutsut. Mun mielestä tää on ollu tähän asti ihaninta aikaa. Oon saanu vaan suunnitella ja käyä mielesä läpi ihan hirveesti juttuja. Aatellu kuinka ihanaa on nähä paljon ihmisiä, kavereita, ommaa rakasta sukua, jotka tutustuu toisen sukkuun ehkä ensimmäistä kertaa. Jännittää, pelottaa ja mietityttää minkälaista se toisen suvun sakki on. Löytyykhän jotaki yhteistä?

Ihana kuva, mut oikeesti, famlies?


Mää tiiän jo valmiiksi, että ehin ressata tätä monet, monet kerrat. Ehin käyä mielessä läpi monta kertaa kaikki ne asiat, mitkä voi sinä päivänä mennä ihan perseelleen.
Mitä jos tunnelma on awkward. Mitä jos kaason ja bestmanin piti pittää puhheet, mut niilä meni luu kurkkuun tai alako jännittään tai niilä ei oo mittään sanottavvaa? Tai ehkä non liian kännisä? Tai jos ne ei vaan halua? Mitä jos joku laittaa musta kuvan feispuukkiin ja näytän rumalta lehmältä? Mitä jos ruoka on pahhaa? Mussiikki paskaa? Kukkaan ei tanssi?


Mitä jos mää en halua tanssia, mut on pakko ja pelottaa niin perkeleesti. Hellulakaan ei pahemmin tanssijalka vipata. Onko soveliasta tanssia poskislovareita ekana tanssina jos ei ossaa? Voiko tanssin jättää välistä?

Miks ees vaivau'un ajattelleen näitä?
Voiko joku vastata näihin?



Sen pitäs olla meän kahen päivä, eikä sitä pitäs ressata. Eihän?


Saatat pitää myös näistä

2 kommenttia

  1. Teette siitä teidän päivän. Voi tanssia tai jättää tanssimatta. Tiedän yhdet häät, joissa oli pihalla keinu ja morsian keinuisiinä valssin ajan ja mies antoi vauhtia.
    Avioliittoa ei ehkä nähdä enää niin tärkeänä. Ehkä sitä ajatellaan jotenkin kankeana. Kuitenkin pitää muistaa, että liitto tuo tullessaan useita juridisia etuja. En tiedä kuinka moni avopari muistaa hoitaa asiat testamenteilla. Ja verotuksellista hyötyäkin tulee liiton kautta. Toki jotkut voi ajatella, että eroaminen on sitten vaikeampaa. Avoliitosta voi vain lähteä, jos tilanne vaatii - oli lapsia tai ei.
    Sukulaisiin (omiin/puolison) ei kyllä kerkeä tutustumaan häissä. Hyvä jos kerkeää kunnolla edes parin kanssa jutella. Koko ajan on vientiä jonnekin. Tai toki riippuu häiden koosta. Jos on pienet häät, niin silloin tämäkin puoli onnistuu. Omasta kokemuksesta kertoen, en kerennyt juuri kenenkään kanssa jutella kunnolla, vieraita oli sellaiset 140.
    Ruoan, musiikin, paikan onnistumiseen kannattaa kuunnella muiden mielipiteitä, suosituksia.
    Mä olin 20v. kun varattiin kirkko vuotta ennen häitä. Siinä välissä iski kyllä vauvakuume ja päätettiin, ettei odoteta häitä ensin alta pois. Jos käy niin, että olen raskaana häissä, so what. No näin sitten kävikin. Nyt kesällä tulee häistä 10 vuotta ja esikoinen täyttää loppuvuodesta myös samaisen 10 vuotta.
    Mitä itse voi suositella. Älä ota liian isoa stressiä, etenkään laihduttamisesta. Keskustelkaa millaiset häät te haluatte. Jonkin pienen vastuualueen voi antaa miehelle, sellaisen minkä huomaat hänelle olevan tärkeä. Jossain asiassa jokin pieni jousto miehen suuntaan on hyväksi, jotta hänkin innostuu häiden suunnittelusta. Ovathan ne miehenkin juhlat tai kuten laitoin se on TEIDÄN päivä. Varmasti stressiä tulee, mutta haittaako jos kaikki ei mene juuri käsikirjoituksen mukaan - eikö pieni päivän tuoma yllätyksellisyys ole hyvästä. Meille ilmoitettiin matkalla kirkolle, ettähääauto on hajonnut. Ei mitään. Hääpaikalla ei ollut vettä käytettävissä, kun vesijohtoverkostoon oli joutunut jotain pöpöjä - no vpk oli tuonut vesitankin pihalle. Häävalssiksi tuli kultainen nuorusu, kun bändi soitti kipalet väärässä järjestyksessä - no eipä ole monella tuota häävalssina. JNE...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan hirviän kovasti Mirva vastauksesta. Paljon on mietittävvää vielä meän päivän varalle. Sais ensinä päivämäärän lukkoon nii siitä ois hyvä jatkaa etiäpäin! Meän vieraslista heittelee tossa 110 ihmisen hujakoilla ja pelottaa että siitä tullee sitten aika härdelli ja sirkus. Toisaalta, en voi tietenkään olettaa että kaikki edes pääsee paikalle.
      Nyt on tähän mennessä kuultu niin paljon huonoa palautetta aika monesta tämän paikkakunnan ja lähikuntien pitopalveluista, että alkaa arvelluttaan uskaltaako mihinkään luottaa.
      Hellun innostus tähän touhuun vaihtelee, muuta ei voi sanoa.. :D Ihanasti se kuitenki jaksaa kuunnella minun huolet ja ideat aiheesta. Pari kertaa on saanu kuulla että ajatteleksie mittään muuta ko niitä häitä, mutta kyllä ne sitten taas hetkeksi unohtuu ja sit ne nousee pariksi päiväksi taas pinnalle.
      Jännittävät ajat on siis mulla edessä?

      Poista

Risut ja ruusut ovat tervetulleita! Olethan asiallinen kommentissasi. Kiitos! :)

Olen UKKO.fi-kevytyrittäjä

ukkofi_badge2_s.png