swamp thing

12.9.15




Meillä oli tänään retkipäivä Martimoaavan soidensuojelualueelle Veeran ja neljän koiran kanssa. Ilma oli ihan paras ja Miljaki pääsi ekaa kertaa matkaan. 

Koko kolmen tunnin retki oli aivan ihana, mitä nyt loppumatkasta koirien irti ollessa pusikosta pamahti räksyttävä, jumalaton lihaskimppu. Koira. Ja sen ihminen, joka ei jaksanu pittää sitä kiinni, ku just ja just kaksin käsin.
Mitenpä siinä vaiheessa saat omille koirille korvat takasin, ku siellä huuetaan jo täyttä päätä, koira(t) ja ihiminen. 
Akka huitoo ja viuhtoo käellä ja rääkyy minun koiria pois samalla, ku sen omalla koiralla silmät pyörii hedelmäpelinä ja yrittää repiä hihnaa ja minun koiria riekaleiksi. Ja ku ite viimein pääsen paikalle ja tilanteesta ohi yrittäen samalla saaha omia pelästyneitä koiria (= miljaa) kiinni, kuuluu 
"ne koirat vois pittää kiinni vittu!"

no... vittu. haista ite vittu.
toivon, että sinä, surkia simolainen ämmä, luet tämän.
[sata keskisormi-emojia tähän]

Toivottavasti tämä paskamyrskypurkaus ei silti pilannu teiän halua kattoa näitä kuvia lävitte! :D Meillä kaikilla oli muuten niiiiin mukavaa!


Kävästiin mutka lintutornilla, jonne oli parkkipaikalta reilu 2 km. 
Voi sitä pikkukoirien ja mummokoiran riemua ku sai sahata suota eessun taassun!



Ilonen suojuoksun ensikertalainen!

Pienen koiran tuumaustauko ♥





Lintutornissa bongasin koko reissun isoimman linnun, jonka lähelle uskalsin jopa mennä!



Kävi jotaki hauskaaki. Paluumatkalla keskellä Martimoaavan suota ja pitkospuita näky koirakko. Lapinkoira, tunnistin, valkonen maski ja kaikki. Vähän sammaa näköä Milskin kans. Päästiin lähemmäs tutusteleen koiraan ja omistajiin. Kappas keppanaa, Milskin veli Nemo! (J. Jöllikkä)
Siinä peuhasivat tovin ja sitten jatkettiin matkaa kohti ikävyyksiä :D


Milja ei selvästi oikein tiiä mitä veljestä pitäs ajatella. Hilma jo tutustelee kovasti uuteen tuttavuuteen


Sisarukset on peilikuvat valkosine hännänpäineen ♥


Oli niin kiva tavata!

Mennään kottiin!


Makkarantuoksussa oli hyvä kuivatella.


Ehkä seuraavalla kerralla lähettään eri paikasta, eri aikaan (arkena) ja ehkä pikkusen erillä kokoonpanolla. Harmi että tämmöset ihanat paikat on niin pitkän matkustuksen takana, että meinaa koirakavereilla mennä hermot autossa istumiseen. 
Paitsi Miljalla, kun sehän matkustaa mamman sylissä poikkeuksetta aina :D

tudiluu!



Saatat myös tykätä näistä

2 kommenttia

  1. Voi miten ihania kuvia ja lutusia nuo sinun koirat! Näkee miten tykkäsivät päästä ulos luontoon juoksentelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia paljon! Ne rakastaa juosta yli kaiken, sen kyllä huomaa heti ku pääsevät irti :D

      Poista

Risut ja ruusut ovat tervetulleita! Olethan asiallinen kommentissasi. Kiitos! :)