Viime postauksessa käsittelin pelkkiä koristeita, juhlien järjestämistä ja juhlatilaa yleensäki. 

Nyt niitä kuvia itse h-hetkestä ja päivästä kokonaisuudessaan,  vihkimisestä aina yön pikkutunneille asti.

Käväsin kirkossa pikasesti moikkaamassa mun kaasot, bestmanit ja kanttorin, otettiin parit epäonnistuneet kuvat ja lähinki liirtoon. 

Seuraavana oli the real deal.

Meillä soi Erkki Melartinin Ruusunen.

Mua ei suuremmin itkettäny, kun olin kävelemässä isän käsipuolessa alttarille, mutta puolivälissä matkaa tuli yhtäkkiä märy.  

Muistan vaan sen, että mua alko jännittää vasta siinä vaiheessa, ku oltiin ajettu isän kanssa ympyrää hetki ennen kirkolle saapumista. Päässä pyöri tosi paljon ajatuksia, päällimmäisenä niistä oli kuitenki se, että piti tämäki nyt kokea. Sitten, että mitä mie oikein tehen. Tehenkö mie nyt ihan oikein?
Sitte mua alko vaan naurattaa ja liukastelin korkkareissa kaatosateen läpi kirkkoon.

Jos multa kysytään, meillä oli tosi lämminhenkiset, ihanat juhlat. Yllättävän moni viihty meidän kanssa tosi myöhään ja oltiin ite viimisten joukossa, jotka paikalta lähti.

Jälkipuinti oliki sitten ihanaa hommaa, ku pääsi lukemaan meidän vieraskirjaa ja kattomaan kaikkien kuvat läpi ♥

♥