Suuri Käsityö-lehti tarjosi kyllä nyt keväällä parastaan laittamalla toukokuun lehteen 

designer-kaavaksi Dream circuksen, tutummin Ehta.n, Leya-takin! 

Olen rakastunut.

Lyhyenä ihmisenä ja lyhyt- ja kaarevaselkäisenä, mutta silti isokokoisena, koin pieniä haasteita takin istuvuudessa. Sokeasti kaavojen kokotaulukkoon luottaminenkaan ei olisi kannattanut ja siksi Leyani on yläosasta kavennuksienkin jälkeen hiukan löysä, parempi termi olis saggy. Käytin kaavoissa kokoa 46 (ja siihenkin kokoon olin vähän mittoja isompi), siinä missä normaalisti käyttäisin kokoa 42. 

Muutoksia kaavoihin tein seuraavasti:

• Hihoja lyhensin 5cm (tai siis 15cm, koska resori)

• Helmaa lyhensin 10cm

• Tein selkään keskelle yhden ison muotolaskoksen 

(takakappaleen keskellä se on, usko pois! Olen itse kovin vino.)

• Kavensin takkia n. 3cm molemmista sivusaumoista ja kainalosta

• Korvasin hupun kauluksella

• Jätin taskut pois

Koko takki syntyi ikasyrin desert skull-jc:stä, jota ostin muinoin 130 senttisen palan ja sittemmin olen sitä hillonnut kaapissa sopivaa mallia odottaen. Tähän tämä kangas toimi täydellisesti, ja riittikin vielä! Huppuun kangas ei olisi millään enää taipunut, mutta onneksi en sitä tähän halunnutkaan.

Kauluksen mallin otin hupun alaosasta. Siitä tuli kauniin laskeutuva, vaikka pelkäsin sen olevan todella tökerösti pystyssä. Vuoriksi laitoin mustaa trikoota ja hihoihin resorit. Joskus vielä ompelen takkiin lisäksi taskut sivusaumoihin, mutta en kokenut niitä tarpeellisiksi nyt juhannusrientoihin tätä ommellessani. 

Takki toimi mökkiolosuhteissa mahtavasti. Mistään ei puristanut, sai syödä ihan vapaasti niin paljon kuin jaksoi. Miinusta alamäessä kävelemisestä, kun etukappale otti tuulen alleen ja lepatti niin, ettei nähnyt mihin astui! Selvisin kuitenkin näistä tuulisista alamäistä nilkat ehjinä.

Rinnan kohdalle koin tarpeelliseksi laittaa lisäksi yhden nepparin, koska takki meinasi lörpöttää hassusti ja se olisi lentänyt tuulisessa menossa liikaa auki.

Ohjeita mun oli hankala ymmärtää ja ne sai aivot totaalisen solmuun ja siksi takki onkin etukappaleen "kanttauksen" puolesta vähän sinne päin, mutta sitä ei huomaisi kukaan ellen siitä erikseen sanoisi. Malli on (muokkauksien jälkeen) mitä mainioin ja aion ommella tästä tulevaisuudessa vielä toisenkin version, tällä kertaa kevyemmästä kankaasta. Tästä tuli kertaheitolla mun lempivaate.

Näin mä muuten otan melkein kaikki blogini kuvat, joissa olen itse kuvattavana. Mun kamerassa, Olympus PEN E-PL 8:ssa on mahtava ominaisuus, jolla etsimen kuvan ja etälaukaisimen saa puhelimen näytölle. Ihan super kätevää!

Toivottavasti teidän juhannus sujui rauhallisesti ilman tilastoihin joutumista. 

tudiluu

on kiva olla takas täällä!