Pari viime viikkoa on olleet ihanan sopivasti kakuntäyteisiä. 

Viime viikolla hellun synttäreitä juhlittiin pienellä porukalla ja tänä viikonloppuna pääsin ihaniin hääjuhliin avuksi tarjoilemaan ja pyöräytin sinnekin muutamat kakut. 

Juhliin tuli kaksi täytekakkua, 24cm ja 20cm vaaleat sokerikakkupohjat vaniljavalkosuklaa-mansikka täytteellä, yksi oreo-valkosuklaa juustokakku ja lihavoileipäkakku. Täytekakkujen ja juustokakun koristeissa päädyin kukkiin, koska mikään ei oo mun mielestä kauniimpaa kuin herkät kukat yhtenä elämän tärkeimpänä päivänä. 

Tein onnistuneena testinä myös kutistemuovista kakkukoristeen. Ei mitään liian isoa ja prameaa, vaan sopivan pieni ja herkkä, joka ei vie huomiota kukista. Käytin näissä kakuissa freesiaa, ruusua ja harsokukkaa ruusunlehtien kanssa. Kaikki ovat myrkyttömiä.

Joskus (= useimmiten) kutistemuovinkin kanssa tulee epäonnistumisia, niin kuin etualalla näkyvä Yay!- näyttää. Se jäi vähän aaltoilevaksi ja kakussa pystyssä pysymiseen tarkoitettu tikku vääntyi kippuralle. Ei hätiä mitiä, grillitikku taakse ja ongelmaa ei enää ole!

Voileipäkakun koristeena käytän monesti herneenversoa. Sen lisäksi, että se maistuu kivalta, se näyttää kauniilta.

Väsyttävä, mutta super ihana ja hauska viikonloppu takana. 

Kakkuviikonloppuja ja -päiviä on vapaana vielä runsaasti. Varattuna on tällä hetkellä yksi viikonloppu, eli elokuun ensimmäinen. Yhteyttä voi ottaa blogin Facebook-sivun kautta tästä, tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen rosannaofmay@gmail.com

tudiluu!

Aikasemmin viime viikolla päivitin instaan kuvan, joka ei liity neulomiseen mitenkään. Tässä ei piiperretä, ei kilistellä puikkoja eikä käsitellä ohuita lankoja. 

Osallistuin vuoden alussa kansalaisopiston kudontakurssin kevätlukukaudelle, koska koin, että nyt viimein on oikea aika. Ryhmä kokoontuu aina tiistaisin pari tuntia mun kotipaikkakunnalla. Ahkerimmat (avaimen omaavat) rouvat pääsee kutomaan sillon, kun haluaa. Oon käyny myös itse inspiraation iskiessä muulloinki, kun tiistaisin ja täytyy sanoa, että vaikka teininä alan opiskelu mietitytti niin ei mietitytä enää. Tämä on valehtelematta mun intohimo ja parasta on, että saan olla rakastamani harrastuksen parissa koko kevään, aina toukokuuhun asti. Seuraavalla kerralla ilmottaudun koko lukukaudelle!

Meitä on ryhmässä 6 ahkeraa kutojaa, minä tietenki nuorimpana. Aiheutin rouvissa ihmetystä pamahtaessani kurssille kesken kauden. Eniten "ai herranjumala"-huokailuita aiheutti ikä koska ei, en ollutkaan 17, ja se että olin alan koulun jo käyny, enkä juuri apuja tässä asiassa tarvinu. Palo päästä kutomaan oli korventava ja se helpotti kurssilla heti.

Jos mun muisti palvelee oikein, kuvio on kärkitoimikas. Kuvio on varmasti monelle myös tutun näköinen. Omaa silmää miellytti alunperin myös samalla värimaailmalla tehty pöytäliina, jonka ohje löytyy jostain vanhahkosta Mallikerta-lehdestä. 

Loimena mulla on edullinen musta teryleeni, jota meni 1,4x5m loimeen muistaakseni n. 700-800g. Kuteita taas tilasin yhteensä 11 kiloa, joista saan tämän kuvissa näkyvän keskilattiamaton (140x210cm). Lisäksi teen loppuloimeen kapeamman maton erivärisillä raidoilla. Kotoa kaivoin kaikki löytyvät kuteet, jotka saan tunkea viimiseen käytävämattoon. Pois äkkiä nurkista pyörimästä, kun niin pienet määrät ei mee virkkaukseen :D

Ikäväkseni ensimmäisen raidan jälkeen huomasin, että puut on kenkut ja matto kutoutuu ja kiertyy vinosti tukille. Toivon, että tilanne korjautuu/sen voi korjata kun maton ottaa pois puista.

Luonnollisestikaan en saa mattoa heti kotiin sen valmistuttua, vaan se päätyy todennäköisesti ensin kansalaisopiston kevätnäyttelyyn.

Loppuun täytyy sanoa, että tämä niska-hartiajumi on kaiken väärti.

♥

Meille kotiutu eilen Iistä semmonen pieni karvapylly kun

Jehnajan Janttara, eli Milija.

Tää joulu oli kyllä paras.

Siis aivan täydellinen kuusi.

Kiitos anopille ja apille mahtavasta ruuasta ja puk(e)ille lahjoista. : )

tudiluu!