Mun isosisko pyysi mua neulomaan itselleenkin Lehdykkä-pipon, kun näki edellisen pipon kuvan Instagramissa kevättalvella. Lupasin, mutta syksylle. Pidin lupaukseni, nyt se on valmis ja ihan super ihana, edelleen. Just sopiva syksyyn.

Vihdoin pääsin oman pipon kimppuun ja siinä on jo hurjat 5 senttiä valmiina. Neuloin meille kaikille vähän kuin huomaamatta harmaat pipot. Tämä on niistä vaalein, siinä missä mun omasta tulee melkein mustan harmaa. Tässä pipossa neuloin resorin eri värierän harmaalla, kun sitä oli jäänyt neuletakista yli. 

Lehdykkä

Koukuttamo

Puikot  2½mm 40cm pyörö

Silmukoita 160 ja 170

Lanka Adlibris baby merino light grey A002

Langankulutus 58 grammaa

Mitä mieltä oot, sopiiko konjakin värinen nahkamerkki tagiksi pipon sivuun? Vai onko tää sun mielestä parempi ilman?

Onpa ollu taas ihana neuloa ja viettää suht kivutonta ja normaalia elämää.

Koulu ja uudet luokkakaverit on kyllä antanu niin paljon energiaa, että jaksaa ihan eri tavalla. 

Väsynyt toki oon päivän jälkeen, mutta silti onnellinen. Oon niin ilonen, että oon taas opiskelija.

Mitä sulle kuuluu?

tudiluu!

Miten ihanaa! 

Mulla on nyt niin paljon lankaa, että pystyin helposti suunnittelemaan loppuvuoden ja jopa ensi vuoden neuleet, jotka haluan tehdä, mikäli kykenen ja ehdin. Ensimmäistä kertaa aikoihin mulla on langat ja suunnitelmat jotakuinkin selvillä. Ennen oon ollut spontaani, fiilis edellä-ostaja ja siks oon ollut jumissa todella monen yksittäisen outolintu-kerän kanssa. 

Juuri nyt inspiroisi neuloa uusi neulepaita, pipo, huiveja ja sukat. Melkein koko vaatekerta, ehkä jopa uudet käsineet!

En ole vielä kertonut tätä julkisesti juuri missään, mutta syksyn tullen palaan koulun penkille ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Näihin "välivuosiin" on mahtunut kaikkea elämänmakuista:

Valmistuin 2013 tekstiiliartesaaniksi, menimme miehen kanssa kihloihin, juhlittiin, muutettiin, saatiin uusi koira perheeseemme 2015. 

2016 menimme naimisiin ja 2017 loppuvuodesta muutettiin taas. Mies on saanut olla pitkälti 3,5 vuotta tauotta töissä, mutta mulla on ollut melko erikoisen ammatin takia vaikeaa löytää omaa paikkaani täällä. Nyt oli aika siis munkin miettiä uusia kuvioita ja seuraavaa siirtoa työrintamalla, kun työt loppui viime vuoden marraskuussa ja tuurauskerrat tänä vuonna voi laskea yhden käden sormilla. Vaihdoin siis käsi- ja taideteollisuusalan hujauksessa kasvatus- ja ohjausalaan. Minusta tulee 2 vuoden päästä lastenohjaaja.

Uudet suunnitelmat myös siksi, että löysin unelma-alan sieltä, mistä en kuvitellut sitä ikinä löytäväni. Työura lasten parissa oli mulle vähän kuin hyppy tuntemattomaan, mutta onnekas sellainen. Minusta otti kopin riehakkaan iloinen eskariryhmä ja kivat työkaverit. Loppuvuoteen mennessä olin käynyt paikkakuntani länsipuolen päiväkodit läpi ja se oli ihanaa, koska nyt tuttuja on joka talossa.

Opiskelusuunnitelmieni lisäksi mainitsin alussa neulesuunnitelmista. 

Tilasin viime viikolla uutta lankaa (shokkiylläri ja +400g niille, jotka laskee).

Adlibris Soft merino strong fine DIY

400m/100g

Nämä kaksi kerää tilasin juuri- Ostin tätä kaksi vyyhtiä ja olen aikeissa värjätä ainakin toisen. Haaveilen rusehtavan okran värisestä huivista syksylle, mutta en sitten tiedä onko okran ja valkoisen liitto liian karkea, jos suunnitelmieni mukaan jätän toisen vyyhdin värjäämättä. Mitä sä oot mieltä? Huivin malliakaan ei ole mulla vielä tiedossa, joten kommenteissa saa ehdottaa mitä tahansa yhdellä tai kahdella värillä neulottavaa huivimallia! 

Minusta on ihanaa, että tuolta löytää myös värjäämättömiä, vyyhdillä olevia lankoja. Vielä, kun löytyisi käsin värjäämiseen apuja, esimerkiksi Dylonin pieniä 50 gramman väripusseja joka ikisessä värissä. Vink, vink, Adlibris.

Pirta & Seitsemän veljestä

300m/150g

Pitkästä aikaa mua inspiroi jämät ja nimenomaan DK-paksuiset sukkalangat, joista oon jo pitkään kertonut irtaantuneeni. Muka! Nää värit on mun mielestä niin kauniit yhdessä, että toki näistä yhdet raitasukat tekisi. Okrat on jämiä mun Vilja-sukista, jotka neuloin alkuvuodesta kansainvälisiin sukkavaihtareihin. Valkoinen on ollut mulla jo kauan ja greige Pirta on iskemätön kerä, jolle en vaan oo löytänyt käyttöä ennen tätä inspiraatiota. Tosi puheissa nää langat, monen muun jämäkerän kanssa, on olleet lähdössä kirppikselle, mut ei enää! 

Nää oli mulle myös uusi tuttavuus Adlibriksella ja halusin kokeilla vielä kerran, mitä tapahtuu, kun neulon alpakkaa. Viimeksi ei käynyt hyvin, vaan niiskutin, henkeä ahdisti ja kurkkua poltti niin kamalasti, kun koskin koko lankaan. Mikäli niin käy taas, luovun langoista ihan mielelläni. Näistä suunnittelin jotain ihanaa palkkikauluria, paksu palkkiraita kun tuntuu olevan kovin muodissa sukissakin! Tuntuma käsiin oli kyllä tosi ihana, joten toivon, että mun kestää tätä neuloa ja pitää.

Paidallinen petroolin väristä baby merinoa on oottanut mun lankakorissa jo vuoden verran. Tiesin, että halusin näistä paidan, mutta malli oli hukassa. Nyt löysin kivan, ilmaisen paitamallin, johon teen pieniä muutoksia. Paita on Tin Can Knitsin Flax (light) sweater. Aion (ainakin kokeilla) muokata hihojen ainaoikein-yksityiskohdan jollain muulla pintaneuleella. Toivottavasti saan paidan aloitettua syksyn tullen, siitä on mun käsien kunto huomioonottaen varmaan vuodeksi työtä. Onneks tällä kertaa ei oo steekkaamista, napinläpiä tai nappien ompelua. 

Oon kyllä tosi innoissani ja samalla pelonsekaisin tuntein jännitän syksyä ja kaikkea uutta. 

Miltä tuntuu olla aikuisopiskelija? Voiko opiskeluun sitoutua ja motivoitua aikuisena paremmin, kun se ei niin teininä maistunut? Tiedän kyllä jo sen, että motivaatiota opiskeluun mulla riittää, mutta kuinka kauas se kantaa, on vielä näkemättä.

Näyttikö nää langat susta myös siltä, mitä kerroin niistä tekeväni? 

Jos ei, niin mitä sä näkisit näistä langoista muodostuvan?

tudiluu!

Heidi Alanderin ohjeet ei taaskaan pettäneet. Nämä ovat Aava-sukat, joihin löytyy ilmainen ohje Ravelrysta. Päätin laittaa pian puikoille toiset samanlaiset, koska vaikka kuinka nämä ovatkin ihanat, haluan itselle sittenkin ehkä vähemmän aran väriset sukat, kuin valkoiset. Ne kun ei meidän koirankarvataloudessa selviä kauaa puhtaina.

by Heidi Alander

Puikot 2½mm

Mitä sä oot tehny tän kevään aikana? 

Mua lisääntyny valo on selvästi väsyttäny, mutta kyllä tää tästä!

tudiluu!

Pitkäjänteisen työn tulos on mulle aina ylpeyden aihe.

Aloin helmikuun aikana neuloa todella ihanalle ihmiselle sukkia. Varoittelin jo etukäteen, että huonoilla käsillä voi kestää sukissa tovi. Kipuilin sukkien teon ja käsieni kanssa aivan älyttömästi, koska jos joskus edistyin, otin kipujen takia takapakkia jopa viikoilla. Viime sunnuntaina sitten kavensin viimeisen silmukan ja vedin langanpään silmukoiden läpi: ne on siinä ja voi, kuinka ne on kauniit.

Mallikuvion otin sukkaan suoraan Lehdykkä-piposta, jota olin silloin juuri neulomassa. Langaksi valikoitui Helsingin reissulla Arwettan puutteen vuoksi Hjertegarnin lana cotton, joka on 50-50 suhteella puuvillaa ja merinoa. Aikaisemmassa postauksessa, jossa esittelin kässäpussin sisältöä, mainitsin langan olevan kiva neulottava miinus puuvillamainen säikeiden erkaneminen, mikäli niihin sattuu tökkäämään puikolla. Lanka on vähän kalliimpaa, kuin mitä yleensä käytän. 50 gramman kerä maksaa Lankamaailmassa hilkun alle 5 euroa.

Puikot 2 & 2½mm

Silmukoita 78 aloituksessa, jalkaterässä 72

Lanka Hjertegarn lana cotton

Langankulutus 82g

Koko 37

Kuvion sain lopetettua kärjessä tosi nätisti pipon ohjeissakin olevalla kuvion kavennuskaaviolla, eikä sukan kärjestä tullut suippo! 

Vaikka kaavio on suoraa piposta otettu, sukat on muuten omaa sävellystäni, joten halusin nimetä nämä kuvissa näkyvien jaloleinikkien mukaan Ranunculus-sukiksi. En henkilökohtaisesti voi elää itseni kanssa, jos sukilla ei ole minkäänlaista kutsumanimeä.

Ihania kevätpäiviä teille kaikille

♥

tudiluu!

Heti ensimmäisen neulomani neuletakin jälkeen muhun iski keltainen kausi, joka on jatkunut tähänkin asti. Mulla oli visio raitaisesta takista keltaisilla tehosteilla. Heti innoissani menin lankakaappia kaivamaan ja löysin yhteensä 400 grammaa paitaan sopivaa lankaa. Valkoinen ja harmaa on Adlibriksen baby merinoa ja resoreihin valitsin Nallen ehkä vähän oranssiin taittavan keltaisen. 

Etsin Garnstudion sivuilta sopivan yksinkertaisia, tällä kertaa raglanhihaisia ylhäältä alas-paitaohjeita, joita voisin soveltaa tähän omaani.

Tämä takki oli mun murheenkryyni ja samalla levollinen välineule, kun olin saanut valmiiksi sukkapareja ja lapasia. Harakiri kävi kuitenkin parissa kohtaa. Ensimmäinen sattui kun oli helmaresorin neulomisen aika ja olin saanut pari kerrosta neulottua: tää keltainen on ihan hirveä enkä halua käyttää sitä. Tilasin oikein neonkeltaista Arwettaa yhden kerän, jolla tekisin kaikki resorit.

 Toinen sattui hihojen kohdalla, kun normaalista tavastani poiketen en ollut kirjoittanut kuinka monta silmukkaa kainalon alta poimitaan. Sain sitten neulottua toisen hihan valmiiksi ja se oli 3cm kapeampi kuin toinen! Purkuun vain ja poimin vähän enemmän silmukoita. Ei se vieläkään ole täysin identtinen, mutta paljon parempi.

Kolmas harakiri sattui, kun olin saanut neuleen muuten neulottua, mutta ensimmäisenä tehty pääntien resori oli vielä väärää keltaista. Päätin leikata sen pois ja poimia silmukat ja neuloa uudella värillä. Helppo juttu, eikö vaan? No ei. Satuin sohaisemaan saksilla myös valkoista kerrosta, jonka lankaa ei ollut enempää ja osa silmukoista katosi. En tiedä miten sain neuleen oikeasti pelastettua ja että kestääkö se käyttöä, mutta toistaiseksi se on vielä kasassa. Kaiken tämän shokin jälkeen neuloin uuden resorin vahingossa puolta numeroa liian isoilla puikoilla ja neule vähän valahtaa kun pääntie on liian iso. Uskon jaksavani korjata sen tulevaisuudessa.

Tein raitojen värinvaihtokohdan paidan keskelle eteen, johon neuloin 3 silmukkaa nurjaa. Se kohta olis voinut olla toki leveämpikin, mutta sooloilin ekaa kertaa steekattavaa paitaa, joten en tiennyt parempaa tapaa. Mehukekkereillä on muuten hyvät ohjeet steekkaukseen eli villapaidan aukileikkaukseen, käykää katsomassa ohjeet sieltä!

Siksakkasin nurjien silmukoiden molemmilta reunoilta normaalilla ja kolmiaskelsiksakilla. Sitten vain leikkasin paidan auki ja poimin silmukat nappilistaa varten. Siinäkin sooloilin, enkä mitenkään hirveän onnistuneesti, mutta sain silti napinlävet aikaiseksi.

Ja tässä se on.

Neuletakki

Puikot 3 ja 3½mm pyöröt+sukkikset
Lanka Adlibris baby merino ja Arwetta
Langankulutus 342 g



Pääntiestä tuli ehkä jopa liian avara, että neuletakki saattaa valahtaa alas olkapäiltä, mutta neulon resorin vielä uudestaan ja tällä kertaa oikean kokoisilla puikoilla ja vähemmillä silmukoilla.
Kaiken kaikkiaan takista tuli ihan kelpovaate ja vahingossa oikean kokoinen. Neule valmistui "jo" 12.12.18, mutta napit löysin ja sain ommeltua vasta viikko sitten. Sen jälkeen neule otti kylvyn ja kuivui pari päivää tasona. Sillä sain nuo hienot selkäpuolen rypytkin aikaiseksi.

Mitä tykkäätte? 
Minusta tämä oli ihan vuoden arvoinen pakerrus. 
Nyt alan etsiä uutta paitamallia!

tudiluu!

Helmikuun puolella matkustettiin Helsinkiin pienelle kolmen yön kaupunkilomalle tapaamaan ystäviä. Vasta lähtöä edeltävänä yönä totesin hiljaa mielessäni, että mulla ei ole kässäpussia, joka sujahtais laukkuun helposti. Sitten näin hyllyssä joulukuussa 2017 ompelemani kankaisen korin, ts. säilytyspussin, joka oli niellyt itseensä kelpo määrän vetskareita ja kuminauhoja.
Tyhjensin sen sisälmykset toiseen pussiin, hain neulan, lankaa ja napin ja pienen pätkän kuminauhaa.
Tuunasin pussista nopean kässäpussin, jonka saa kiinni ja reissu meni iloisesti junassa neuloen.



Periaatteessa tämä kässäpussi tuunaus sopii Käsityön teemavuoteen, jonka teema on tässä kuussa kierrätä. Kierrätän verrattain vähän kässäilyn ohella. Joitain juttuja oon hyödyntänyt ja kerään talteen esimerkiksi loppuun käytetyistä vaatteista napit vetskarit ja nyörit. Nyt haluaisin ajatella että kierrätin turhana paskan kerääjänä olleen kangaskorin kässäpussiksi ja täten annoin sille uuden, aktiivisen elämän.

Reissusta alkaa olla jo pian kuukausi aikaa ja kässäpussina edelleen pysynyt kori on niellyt nyt itseensä kelpo määrän keskeneräisiä töitä. Pahat käsikivut on pakottaneet hidastamaan tahtia melkein täyteen stoppiin asti ja aloitettuja töitä on nyt enemmän, kuin mitä mulla on ikinä ollut yhtäaikaa. Lisäksi ahdistusta aiheuttaa se, ettei yksikään näistä töistä ole jäämässä minulle itselle, vaan ne on minulta pyydettyjä töitä. Tavastani poiketen haluan esitellä keskeneräisiä, jotka on kaikki yllättäen teemalla 50 shades of grey.


Päällimmäisenä pussista pilkottaa ihanat merinocotton sukat, jotka on menossa ihanalle Kirsille, jonka kanssa ollaan tutustuttu Instagramin kautta. Mallin otin oikeasti Lehdykkä-piposta ja lisäilin omiani, mutta täähän näyttää erehdyttävän paljon niinalaitisilta.
Lanka on siis Hjertegarnin lana cotton 212, jossa on 50-50 suhteella merinovillaa ja puuvillaa. Lanka on aivan  i h a n a  käsissä ja neuloutuu helposti. Ainoa pieni miinus on säikeet, jotka normaali puuvillan tavoin erottautuu melko äkkiä, jos puikolla sattuu nirhaisemaan langan läpi.


Toisena keskeneräisenä on Lehdykkä-pipo, jota neulon isosiskolle meleeratusta harmaasta merinosta. Tämä taitaa päästä vasta ensi syksynä käyttöön ja onkin mulle ihana välineule, kun saa neuloa mielettömästi ja aivottomasti nurjaa. Ensimmäisen pipon kohdalla kokonurja pipo aiheutti mielipahaa, mutta nyt jopa saatoin vähän tykästyä siihen. Ostin tätä varten ihan vasitun 40cm pyörön, että mun ei tarvitse vedellä ylipitkää kaapelia joka välissä. Työ helpottui senkin takia yli puolella ja nyt on hyvä vain neuloskella menemään.


Kolmantena pussin pohjalta löytyy miesten perus raitasukat, joiden pitäisi olla valmiina kokoa 45. Lankana on Pirta, jota mulla on jäänyt syksyltä jemikseen. Toivon, että kaikki menis näihin sukkiin. Silti jotenkin kitsastelin varren kanssa, koska en vaan osaa neuloa pitkävartisia sukkia.
Oon huomannut itselläni tällaisen ohuiden lankojen aikakauden ihan selvästi alkaneen, koska teen mieluummin sukat nyt ohuesta langasta. Silti, paksuilla langoilla saa nopeasti valmista ja nämä tuntuu valmistuvan hurjaa vauhtia ensimmäisiin naisten sukkiin verrattuna.

Siinä oli mun kässäpussin sisältö tällä hetkellä. Nitkutan ja kitkutan sukkia nyt hitaasti, mutta varmasti ja käsiäni säästellen.

Onko sulla kässäpussi (tai useampi) ja mitä sen sisältä löytyy? 

tudiluu
ja ihanaa kevättä!

Villasukkavaihto on täällä taas. 

Tämä on jo viides järjestetty sock swap, jossa osallistujille etsitään ulkomailta vaihtarikaveri, jolle neuloa sukat ja vastaisuudessa saat sukat sitten joltakin muulta. Ajankohta vaihtelee ympäri vuoden. Viime vuonna vaihtareita ei järjestetty ollenkaan. Vaihtarit on aloitettu 2015 ja sinä vuonna ne järjestettiin kahdesti.

Kaikki edelliset minun neulomat sukkavaihto-sukat löytyy täältä:

International Sock Swap 1

International Sock Swap 2

International Sock Swap 3

International Sock Swap 4

Aloitin tämän vuoden neulomiset Jonsukilla. 

En pidä pitkistä valepalmikko- tai kirjoneulesukista ja näissä yhdistyy se kaikki. Tykkäsin kuitenkin lyhyestä kirjoneulepätkästä varressa ja kärjen tehosteraidasta, joita oon kyllä neulonut sukkiin jo ennen tätä malliakin. Koko Jonsukka-buumi on mulle sellainen asia, jota en pysty ymmärtään. Nää menee mulla samaan kastiin Anelmaisten kanssa. Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, ennen ku voi sanoa varmasti. Sievät sukat joo, mutta kirjoneule ei vaan oo mun juttu, joten ei jatkoon.

Jonsukat

Puikot 3½mm

Silmukoita 48s

Lanka t.harmaa Hjertegarn basic

valk. ja kelt. Dale garn Falk

Langankulutus 86g

Koko 37-38

Sukat on ihanan pehmeät, koska suurimmaksi osaksi ne on neulottu superwash villasta. Kärjen päättelin kitchener stitchillä eli silmukoimalla kärjen tasaiseksi. Joustimen oikeat silmukat on neulottu takareunasta ja vahvistetun kantapään nostetut silmukat on nostettu takareunasta. Kantapäästä sain tällä tavalla nätimmän ja se tapa jäi kyllä jatkuvaan käyttöön. Lisäksi annoin sukkien uida valmiina hetken vedessä, että ruma kirjoneulejälki tasoittuu.

Jos jotain tekisin toisin, niin nyt tekisin keltaisen tehosteraidan yhtä riviä alemmas, koska mun silmään keltainen kärki on ihan liian lähellä tehosteraitaa.

Halusin raidoittaa jalkaterän epätasaisesti, koska tasaraidoilla harmaa lanka ei olis riittänyt millään, joten valkoista on 3 kerrosta ja harmaata 2. Kamera ei näe tätä sitruunankeltaista vieläkään oikein, mutta uuden lampun ansiosta vähän paremmin. Kuvat on melko kirkkaita, kun testasin vihdoin joululahjaksi saamaani ringlightia. 

Suojelkaa siis silmiänne. Kiiltävä seinämaali rikkoi ainakin minun silmät kuvia muokatessa aivan totaalisesti, aivan ku olis salamalla otettuja kuvia. 

Viime aikoina on eletty kovasti pipobuumia eri käsityöblogeissa. 

Olette varmasti nähneet supersuositun Oslo hat-pipon tunkevan melkein joka tuutista ulos. Minulle ei henkilökohtaisesti paksut tai paksureunaiset pipot uppoa tai edes sovi, neulon mieluummin jotain kevyempää. Kuin tilauksesta Pinterestistä löysin kuvan sievästä piposta, joka oli ensinnäkin 

a) suomenkielisellä ohjeella ja b) ilmainen!

Sinäkin voit siis neuloa tämän Lehdykkä-pipon.

Ohje on Koukuttamon.

Lehdykkä

Puikot  2½mm 40cm pyörö

Silmukoita 160 ja 170

Lanka Adlibris baby merino medium grey A007

Langankulutus 60 grammaa

Ohje oli hyvin selkeä ja helppo. Ehkä ainoa pieni miinus tulee siitä, että ohje on vain fingering-paksuiselle langalle, eikä variaatiota paksummalle langalle ole ja että koko pipo on kuviota lukuunottamatta pelkkää nurjaa. Kädet oli kovilla tätä neuloessa ja muutamat yöt valvoin kipujen kanssa, mutta lopputulos todella palkitsi. Pipo on ihana, lämmin ja sopivan slouchy, eli löysä ja laskeutuva, kun sen vain muistaa ensin kastella. Eikä kutita!

Kavennukset tuli mulla vähän hassusti ja epätasaisesti tähän, kun laiskuus iski enkä jaksanut laskea oikeita kohtia. Aloitin kavennuskohtaa juuri kylässä ollessani, enkä kuitenkaan malttanut lopettaa neulomista kesken. Seuraavaan sitten paremmin.

Tämä pipo ei jäänyt minulle, vaikka ihana onkin ja itseasiassa lempivärini. Kävin tämän neulomisen jälkeen ostamassa itselleni Oulun Lankamaailmasta toista lankaa, josta teen oman. Tämä ehti olla säilössä tasan viikon eikä enempää ja oikea pää tälle pipolle löytyi minun pikkusiskolta.

Toisaalta on kiva neuloa välillä ohjeen mukaan jotain uutta, joka osoittautuu oikein käyttökelpoiseksi. Tietää sitten seuraavalla kerralla miten tehdä ohjeita seuraamatta ja ehkä vähän itselle paremmalla tavalla. Omaan pipoon lyhennän resoria ihan parilla kerroksella, koska se on mun makuun vähän liian korkea ja kuvio jää mun mielestä siksi liikaa päälaelle.

Onko muilla pipobuumi?

tudiluu!

Viime marraskuussa ompelin puikkokoteloita ja nyt vasta tajusin, etten minkäänlaista ohjetta niihin kirjoittanut vaikka olisin hyvinkin voinut. Ompelin vielä yhden lisää ja ihan ajan kanssa kuvasin koko prosessin. Ohje on kaksiriviselle puikkokotelolle, jossa on kohdat 2-5mm puikoille ja yksi isompi kohta pyöröpuikoille. Voit ommella näitä mistä tahansa joustamattomasta puuvillasta.

Mitat on sinne päin, oman tarpeesi mukaan voit tehdä minkä kokoisen puikkokotelon tahansa.

Tällä ohjeella valmiin puikkokotelon leveys on noin 38cm.

⋯ Valkoisella palloviivalla merkityt kohdat ovat silitettävät taitteet 

- - - Punainen katkoviiva kuvaa ommelta

Tarvitset:

Päällyskangas 40 x 40cm

Vuorikangas 42 x 40cm

Handmade merkki

Pellavanauhaa

1. Silitä ensin taitteet. Asettele kankaat päällekäin nurjat puolet vastakkain. Jätä vuorikangas päälle ja taita kuvan mukaisesti ensin yhteensä 15,5cm (tai valitsemasi mitta) ja erikseen 1,5cm taite. 

Voit tikata 1,5cm taitteen, jos haluat. Tästä tulee ensimmäinen rivi puikoille. Taita sitten alemman kuvan mukaisesti päällyskangas n. 11cm tai haluamasi mitta. Tästä tulee toinen rivi.

Huomaa, että päällyskangas taitetaan pari senttiä alempaa, kuin mihin vuoripussi loppuu. Taite näkyy yhdessä alemmista kuvista.

Huom! Voit ommella tässä vaiheessa ennen yhteen ompelua handmade merkin päällyskankaan yläreunaan, jos et halua näkyviä ompeleita.

2. Käännä nyt kankaiden oikeat puolet vastakkain. Asettele pellava- tai valitsemasi nauha kankaiden väliin sinulle sopivaan kohtaan. Ompele n. 1-1,5cm päästä reunasta vuorikankaan ympäri suoralla ompeleella. Leikkaa lopuksi yläkulmat ja käännä oikein päin.

3. Silitä nyt päällyskankaan, eli alemman rivin reunat molemmilta puolilta ja tikkaa sitten sentin taite.

2mm = 1,2cm

2½mm = 1,5cm

3mm = 2cm

3½mm = 2,5cm

4mm = 2,8cm

5mm = 3cm