lauantai 9. kesäkuuta 2018

Ylioppilaskakut


Miehen serkkutyär sai viime lauantaina lakin ja pääsin leipomaan taas oikein urakalla kakkuja. Lakkiaisiin tilattiin kolme täytekakkua; 2 vadelmatäytteistä ja 1 kinuski ja kaksi kinkkuvoileipäkakkua. 
Kaikkien täytekakkujen ulkonäkö oli sama reunan valumaa lukuunottamatta. Vadelmissa se oli valkoinen, kinuskikakussa kinuskia. Koristeet on vaaleanpunaista ja oranssia miniruusua ja harsokukkaa ja kaunis Ylioppilas-tekstikoriste on Juhlaxista.

Vannon edelleen liivatteella hyydytettyjen täytteiden nimeen. Niillä saa kakkuihin mukavasti korkeutta eikä ne sitten leikattaessa valu välistä pois. 

Juhlapaikkana oli kaunis Åströmin kartano Torniossa.




Instagramissa on tullut nähtyä toinen toistaan upeampia kakkuja valmistujaisviikonlopulta. Oikein haikeudella muistelen omaa valmistujaispäivääni viiden vuoden takaa ja mieli tekis lähteä opiskelemaan uudestaan vain siks, että sais järjestää juhlat.
Onnea kaikille valmistuneille!


torstai 7. kesäkuuta 2018

Pitsiliinasta laukuksi

Löysin pitkästä aikaa jostain muuttolaatikosta mummon virkkaaman pitsiliinan. 
Se on ollut mulla käytössä tosi paljon ja juhlinut meidän kanssa monet juhlat, nähnyt elämää, ottanut osumaa ja tahraa, mutta on edelleen liian tärkeä hävitettäväksi. 


Mitä siis tehdä? 
No laukku!

Alotin taittamalla pitsiliinan puoliksi ja saumasin sivun ja pohjan. Rikoin saumurin leikkuuterän tätä saumuroidessa ja vähän kyllä harmittaa, mutta kyllä se tais silti olla sen arvosta. 
Ompelin pitsipussin sisälle valkosesta puuvillasta kaksi pussia, ulkopuolen ja vuorin. Pohjaa muotoilin kaikista osista taas sen verran, että tässä voi kuljettaa muutakin, kuin paperia.



Pitsipussin kiinnitin sisäpussiin yläreunasta käsin ompelemalla pienillä huomaamattomilla pistoilla, koska halusin ehdottomasti säästää sen laukkuun. Tasainen reuna olis ollut liian tylsä. 
Viimeiseksi leikkasin kassiin kahvat vanhan, nyt jo roskiin heitetyn laukun olkahihnasta. Ompelin ne kiinni paksulla puuvillanarulla pari kertaa. Jännittää nähdä toimiiko se käytännössä niin hyvin, ku ajattelen.


Minusta tästä tuli tosi ihana, enkä oo raskinut vielä ottaa tätä käyttöön.
Suunnitelmissa on vielä ommella pieni erillinen vetoketjupussi, jonka saa roikkumaan laukun sisäpuolelle pienestä lenkistä tai kahvasta. Siellä säilyy sitten se pienempi sälä jota naisten laukuista löytyy, niinku avaimet, pinnit, ponnarit, sun muut.



Mitä tykkäät? 
Onko sulla nurkissa perintöpitsiliinoja, jotka kaipais jo kipeästi jotain uutta käyttötarkotusta? 
Tässäpä ainakin yksi idea!
Kivaa tulevaa viikonloppua kaikille teille.

tudiluu!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Parvekesisustus

Kesä tuli meille pohjoiseen. 
Eskari loppui ja monet itkut itkin, kun meidän ihanat lapset päästettiin kesälaitumille. 
Tulevat ekaluokkalaiset, syksyllä nähdään taas ♥


Oon ollut niin uppoutunut töihin ja viikonloppuina niin poikki, etten oo paljon uhrannut ajatustakaan blogille. Ommellutkin olen ja käynyt Rovaniemen käsityömessuilla, mutta mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Ehkä saan toukokuun mekkoja blogiin asti joku kaunis kesäpäivä. 
Minun kesät on ollu normaalisti pari viime vuotta pyhitetty kakuille, mutta joudun sanomaan niillekin vähäksi aikaa heipat, kun aika ei vaan riitä kaikkeen.


Nykyisen asunnon parvekekin tarvi jotain muuta sisustusta, kuin pahvilaatikoita ja edellisen asunnon pesemättömät matot. Niinpä ollaan tässä kevään päälle raivattu ja siivottu parveke ja sijoitettu kalusteisiin. 

  Yksi iso plussapuoli rajan pinnassa asumisessa on laajempi valikoima kalusteissa. Lähellä on Ikea, Rusta ja ÖoB. Rustasta löytyi ihana kevyt parvekesetti valkoisella rungolla ja meleeratun harmailla pehmusteilla. Häistä jääneillä verhoilla sain ihanan utuisen ja kevyen näkösuojan sohvanurkkaan.
Täällä oon viihtynyt juomassa aamukahveja viikonloppusin ja iltasin ottamassa aurinkoa. 

Paikallisesta tavaratalo Centtilästä löysin puutarhapuolen alelaarista "rikkinäisiä" lyhtyjä, joita kannoin kotiin kolme kappaletta. Kaikista maksoin yhteensä just ja just 15 euroa.  



Älyttömän kuuma parveke on kukkien kans haaste. Positiivisen yllätyksen teki verililjapuu, joka vielä kuukaudenkin jälkeen on elossa eikä ole edes niin pahasti lehtien kärjistä kuivunut, vaikka meillä on paistanut 4 viikkoa putkeen aurinko. Aiemmissa kuvissa esiintyvä valkonen atsalea teki harakirin eilen ja kukat on nyt suurimmaksi osaksi ruskeita. Toivottavasti saan sen vielä elpymään. 

Syksyksi suunnittelen vielä tänne valaistuspuolta. Haaveilen pienistä tuikkivista keijuvaloista katon rajassa ja pienestä lämmityslaitteesta. Asiaa kuitenkin hankaloittaa parvekkeen puolelta puuttuva pistorasia, mutta ehkä siihenkin löytyy ratkaisu. Todennäkösesti se on sähkömies ja iso tukku rahaa. 😄 

Mulla on ollut kamala ikävä neulomista, mutta syksyllä sekin taas varmasti innostaa, kun ilmat viilenee. Tällä hetkellä kiinnostaa kukat, ompelu ja nukkuminen.

Mitä sä aiot tehdä kesällä?
tudiluu 
ja kiva olla täällä taas!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Unelmallinen

En ole koskaan aiemmin ollut kaavatestaajana, niin kuin en minään muunakaan kaavan tai ohjeen testaajana. Unelmallisella oli haku päällä helmikuussa, jossa pääsisi testaamaan kaavapakettia, josta löytyy kaavat Anita-, Anne- ja Helena-mekkoihin. 
Pääsin mukaan ja valitsin ommeltavakseni jälkimmäisen, eli Helenan. 


Ompeluaikaa annettiin maalis- ja huhtikuu, mutta totta kai heräsin asiaan viime tipalla, eli tänään kun oli ainoa mahdollisuus ommella. Ensi viikonloppuna sitten irtaudutaan arjesta hetkeksi hotelliviikonlopun merkeissä Oulussa.

Oman vartalonmuodon tunnistaminen on vaatetuksessa minun mielestä tärkeää. Kaikille ei välttämättä sovi kaikki ja varmasti johonkin tiettyyn ikään mennessä on tullut selväksi, minkä mallinen vaate itselle sopii. Minä tykkään mekoista ja tunikoista, jotka on muotoiltu vyötäröstä alas päin levenemään ja antamaan näin armoa mahalle ja lanteille. En ole suinkaan laiha, vaan pyöreä ja hyvin, hyvin lyhyt. 
 Tässä mekossa pieneksi ongelmaksi tulikin pituus ja kurvien tuleminen itselleni epäedulliseen kohtaan. Muokkasin kaavaa seuraavaa ompelukertaa varten kahdesta kohdasta yhteensä 10 cm lyhyemmäksi, jotta esimerkiksi taskut istuisivat lanteille parempaan kohtaan.


Ihastuin mekossa todella hyvin istuvaan yläosaan ja kaikkien mekkojen muokattavuuteen. Näihin saa ne kaikki, täyspitkät, 3/4 ja t-paitahihat. Lisäksi kaavoissa mukaan tulee semmonen ihana korkea kaulus, jos tykkää korkeammasta pääntiestä. Voin suositella kaikille oikein lämpimästi kaavapakettien tai vaikka yksittäisten kaavojen hankkimista Unelmalliselta, jos nämä on edes kerran kutitelleet mielessä. Ohjeet ja kaavat on erittäin selkeät ja helposti ymmärrettävät.


Kankaaksi valitsin Nappinjasta tilatun korallin värisen Pikkukivet-luomujerseyn. Helmaa on oikeasti nilkkoihin polviin asti, mutta onneksi laitoin helmaan kuminauhan, koska se antaa mahdollisuuden kääntää osan helmasta ylös. Silloin helman saa pussiksi ja itselleen sopivan mittaiseksi.

Onko Unelmallinen sulle tuttu? 
Unelmallinen elämä-blogin Katihan se siellä näiden kaavojen takana on, 
joten hänelle oikein lämmin kiitos tästä kaavapaketista. 

tudiluu!

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Terälehdet


Meni paitamaaliskuu, vaan mulla se jatkuu aina vaan. Huivihuhtikuussa on hyvä ommella lisää työvaatteeksi kelpaavia, rennompia paitoja. Tilasin edellisellä viikolla Nappinjasta kankaita ja alemmasta Terälehdet-joustocollegesta ompelin eilen hupparin omilla kaavoilla jälleen kerran.


Tein hupparista pidemmän mallisen ja hupusta tuommoisen vähän kietaisumallin. Sen voi helposti muokata olemassa olevaan huppukaavaan jatkamalla hupun päät pitkiksi, jolloin ne voi asetella limittäin. Mietin hyvin kauan edessä olevan normaalin hupparitaskun ja sivussa olevien taskujen väliltä ja päädyin normaaliin hupparitaskuun. Nyt myöhemmin kuvia katsoessa olisin ehkä ennemmin halunnut ne sivutaskut. 

 Ikään kuin vahingossa onnistuin kohdistamaan taskussa ja paidassa olevia lehtiä precis kohdalleen. Täytyy kuitenkin mainita, että minusta kuviot ei näytä terälehdiltä vaan ginkgo-puun lehdiltä. Nonetheless, ihastuin kankaaseen kovasti.



Tehosteeksi otin tällä kertaa mustaa, vaikka tarkoituksena oli yhdistää siihen vaaleanpunaista. Se ei jotenkin loppujen lopuksi istunut värimaailmaan enää livenä, joten musta oli turvallinen vaihtoehto kun kaikki piti saada tehä hetinyt.


Kyllä se kevät tulee meillekin, hitaasti mutta varmasti.
Kevätmielellä oon edelleen hankkinut itselle kaikkea keltaista ja neuletakkikin täällä valmistuu, sekin hitaasti, mutta melko varmasti - ja ensi talveksi.

tudiluu!