Käsitöistä hyvinvointia
14.4.20
Miten sinä hoidat itseäsi ja mieltäsi?
Mulle on selvää, että käsityöt toimii mulle parhaana terapiana. Oon myös omaksunut elämääni ensimmäisestä Heinähattu ja Vilttitossu-elokuvasta tutun taikinaterapian pullanteon ja sämpylöiden muodossa.
Monesti koen, että käsityöbloggaajuudessa on tietty ikävä puoli ja se on yksinäisyys. Somessa on helppo tutustua muihin samanmielisiin ihmisiin ja vaikka siellä toiminta onkin pitkästi yhteisöllistä, saatat silti olla neljän seinän sisällä vailla kuulevaa korvaa ja ymmärtävää mieltä, ihan yksin.
Omalle kohdalle katson yhdeksi vaikeuttavaksi ja rajoittavaksi tekijäksi asuinpaikan. Lappi, kuten moni tietää, on kaukana menosta ja meiningistä, jota eteläinen Suomi tarjoaa himokässääjille tasaisesti ympäri vuoden. Tapahtumiin lähtö vaatii kauheasti suunnittelua, valmistautumista ja ennen kaikkea rahaa, jota minulla ei opiskelijana ole.
Tämä kirjoittaminen lähti siitä, kun joku kyseli helmikuun aikana Käsityöbloggaajien ryhmässä, onko bloggaajatapaamisia järjestetty tai olisiko niihin halukkaita tulijoita, jos sellainen järjestetään. Miten ihana ajatus ja olin tietenkin heti ottamassa osaa lähimpään isoon kaupunkiin, joka sattuu mulle olemaan Oulu. Miten suureen tarpeeseen kanssaneulojien ja -kässääjien, hengenheimolaisten, tapaaminen tuliskaan!
Kuten arvata saattaa, tämän hetken epidemia laittoi jokaisen suunnitelmat jollain tasolla uusiksi. Kevään ja kesän menot peruuntuivat, messut jäivät järjestämättä, konsertit perutaan ja meidänkin tapaaminen Oulussa jäi ajatuksen tasolle. Yksinäisyyden tunne voi näinä aikoina korostua ja pahentua.
Mulla lähti nyt viides viikko kotona. Suoritan koulua tällä hetkellä etänä. Mies käy töissä, joten hän saa sosiaaliset kontaktit sieltä, minä soitan aktiivisesti videopuheluita kavereille.
Mä neulon 99% ajasta yksin. Joskus sattuu olemaan seuraa tv:n ääressä, tai saatan ottaa neuleen mukaan johonkin julkiseen paikkaan, esimerkiksi kouluun tai matkalle. Muuten mä neulon omissa oloissani sohvan nurkassa, enkä pääse fiilistelemään kenellekään kasvotusten, miten ihanalta joku lanka tuntuu käsissä tai miten paljon vituttaa neuloa ikuiselta tuntuvia ja loppumattomia paidan hihoja tai helmaa ja saada siihen hetkeen vertaistukea, samaistumista ja lisäkeskustelua. Se keskustelu ja fiilistely tapahtuu melkein aina netissä.
Minua käytiin viime viikolla haastattelemassa paikalliseen sanomalehteen, Lapin Kansaan, käsitöistä. Koronan myötä lisääntynyt vapaa-aika houkuttelee uusia ihmisiä tarttumaan perinteisiin käsitöihin, otsikossa lukee. Minua haastatteli iloinen Sari, joka on itsekin kova käsityöharrastaja. Oli ihanaa jakaa sen lyhyen hetken aikana kokemuksia ja keskustella käsitöistä, nyt kun ihmiskontaktit on olleet minimissä.
Kaikkihan tietää tutkimustuloksista, että neulominen mm. parantaa muistia sekä lisää hyvinvointia. Se on totta. Mutta kun siihen lisätään himoneulojien kohtaaminen, sydän täynnä voin sanoa, että se jos mikä on mielelle hyväksi.
Tehdään siis hyvää mielelle yhdessä.
Vaikkakin välimatkan päästä.
Vaikkakin välimatkan päästä.
6 kommenttia
Mulla lähti eilen neljäs viikko kotoilua. Mies käy töissä joten hoitaa myös kaupassa käynnit, joten mun sosiaaset kontaktit rajoittuu ainoastaan mieheen ja lapseen. Oonkin nyt koronan aikana harrastanut etäneuletreffejä videopuheluiden kautta. Ei se ihan sama oo kun fyysisesti samassa paikassa neulominen mutta parempi ku ei mitään :)
VastaaPoista— Mimmunneuloma
Moi mimmu! Totta, mulla kans mies on ainoa ihmiskontakti kotona. Oon täyttänyt sen tyhjän ajan sit videopuheluilla ystäville. Neuletreffejä me ei saada aikaan, ku mulla on todella vähän kässäileviä kavereita. 🙈 Mut se todella on parempi ku ei mitään. ❤️
PoistaSama täällä, olen itsekin muutenkin paljon kotona, yksin, neulomassa. Somessa saa höpöttää omasta harrastuksestaan, jota kaverit eivät jaa. Tänään alkoi jo 35. karanteenipäivä, kun jäimme jo omaehtoisesti eristyksiin riskiryhmäläisen takia, ennen kuin muu Suomi sulkeutui. Tähän alkaa jo tottua, etenkin kun olen muutenkin tehnyt itse etätöitä pääasiassa koko ajan. Täytyy vaan keksiä mukavaa puuhaa kotona! Paljon tsemppiä sinne.
VastaaPoistaOnneksi on some! Mulla on tullut oltua kotona pitkiä aikoja jo ennen tätä, kun olin työttömänä pitkän pätkän. Tsemppiä myös sinne. Kyllä se tästä! ❤️
PoistaYmmärrän sinua hyvin! Vaikka asun paljon etelämpänä, en ole itse löytänyt livekässäseuroja juurikaan. Onni on pari kässäilevää kaveria kenen kanssa jutella näistä ♥ Somella on kyllä iso merkitys kässämaailmassa, onneksi siinä ei kilsat merkitse! Tsemppiä kotielämään siulle, miulla helpottaa se, kun saan käydä töissä kuitenkin.
VastaaPoistaKiitos Hanna! Mulla on täällä muutama sukulainen, joiden kanssa oon aiemmin neulonut mutta ovat riskiryhmäläisiä, joten en oo heitä nyt tavannut aikoihin. Ehkä niitä livekässäseuroja täytyy oikeasti tämän kaiken jälkeen järjestää ja mainostaa mahdollisimman laajasti omalla alueella, niin ei tarvisi enää neuloa yksin. ❤️
PoistaRisut ja ruusut ovat tervetulleita! Olethan asiallinen kommentissasi. Kiitos! :)