sunnuntai 19. elokuuta 2018

Unicorn rainbow

Syksyn tulo on tuntunut monella tavalla tosi helpottavalta. 
Se tietää tuskallisen kuumuuden loppumista, arkirutiinien alkamista ja kaiken kaikkiaan raikkaampaa, joskin kylmempää ilmaa. 
Syksyn mukana tulee tunnelmalliset kynttiläillat, kerrospukeutuminen ja ennen kaikkea villasukat.


Oon aloittanut matti myöhäisenä uusien syyssukkien neulomisen vasta pari viikkoa sitten. Oon melkein jo yhden neulonutkin! En vaan malttanut odottaa siihen asti, että ne valmistuu vaan halusin tulla esittelemään lankaostoksia ja keskeneräistä sukkaa teillekin. Vaikka tämä ostelu tiesi kovaa kolausta heinäkuun laihistelulle (+1050g), mun oli pakko. Ostin mm. langat uuteen neuletakkiin/puseroon jahka kiva malli löytyy, Socki stonewash-lankaa ja mulle uutta lankatuttavuutta, jota en ole aikaisemmin testannut, Socki finea. 

Täytyy myöntää, osittain tilasin langat vain siksi, että Adlibriksella oli -20% tarjous ja osittain siksi, että mikään olemassa olevista langoista ei mua houkutellut puikottelemaan kauniita sukkia ja koin pientä lankamasennusta. Morkkis oli vielä suurempi, kun sain valtavan pussin Matkahuollosta mukaani, mutta pieni tyytyväisyys silti kutkutteli mahassa.


Ekana ihastelin otsikossakin komeilevaa Unicorn rainbow-lankaa, joka on siis pätkävärjätty fingering-vahvuinen lanka. Tämän ja valkoisen laitoin heti yhdessä puikoille. Toinen minun silmää miellyttävä lanka on speckle-värjätty Lollipop sprinkle, mutta petyin inasen luonnonvalkoiseen pohjaan, joka näyttää nettikaupassa kirkkaan valkoiselta. Samalla speckle värit ei näytä niin kirkkailta luonnossa, kuin mitä myyntikuvassa. Mielenkiinnolla odotan, miten pilkut asettuu neulottuna.

Minua jäi todellisuudessa kaivelemaan vielä muutama muu lanka Fine-valikoimasta, joita en raskinut ostaa jo valmiiksi valtavaan lankakasaan. Ehkä ne ovat pysyviä tuttavuuksia kasvavassa Socki-lankaperheessä, että saan ne tilattua vielä joskus.

Oon positiivisesti yllättynyt ylipäätään Adlibriksen lankojen laadusta, kun siitä on nyt niin paljon neulonut. Eniten oon käyttänyt baby merinoa, joka toimii loistavasti niin aikuisten kuin lastenkin neuleissa. Pettynein tähän mennessä oon ollut harmahtavan beigeen, eli greigeen Sockiin, josta neuloin palmikkosukat. Lanka oli karhea ja sotkuinen neuloa, langan seasta löytyi paljon roskaa ja muovisäikeitä. Toinen pettymys oli Alpakkalanka omien allergioiden takia. Langan ei pitänyt pöllytä tai aiheuttaa allergioita, mutta se teki minulla juurikin niin. Se ei tietystikään ole valmistajan vika, että minä reagoin niin voimakkaasti niihin, mutta pieni varoituksen sana myyntitekstiin olis kiva. Mahdollisuus allergiseen reaktioon on aina olemassa.



Eikö ookki aika karkki sukka tulossa!

Nyt on pakko lähteä jatkamaan sukkaa vielä pari kerrosta, että pääsen nukkumaan ja huomenna virkeänä töihin! Flunssa yrittää pitää minua taas jälleen kerran kynsissään, vaikka sanoin sille viimeisen sanani ja se on ei.

tudiluu!

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Unelmallinen Lotta

Tuossa kesä-heinäkuulla tuli tilattua kankaita enemmän, ku oma tarve vaatii. Kuitenkaan kaapista ei löytynyt mitään sopivaa, kun tuli mahdollisuus päästä testaamaan Unelmallisen uutta perhoshihaista Lotta-tunikaa. 


Käynti mummolassa osoittautui tällä kertaa pelastukseksi ja innoittajaksi, koska mummolta sain jemiksestä mustaa, joustavaa pitsikangasta. Hain lisäksi kangaskaupasta näille kesähelteille ihan liian paksua vuorikangasta.


Ompelin mekon rinnanympäryksen mukaan koossa 48, mutta joko omasta virheestä tai kankaan epäsopivuudesta johtuen tunikasta (paremminkin mekosta) tuli mulle liian suuri. Kaventelin sitä aika lailla ja päätin, että sopivan ihmisen löytyessä mekko vaihtaa kotia ja ompelen sitten itselle uuden, vähemmän tukalan version. Ehkä jopa värikkään. 
Mekosta tuli kuitenkin pitsin avulla kaunis, juhlakäyttöönkin sopiva kampe. Kaavojen avulla voi tunikasta tehdä jopa 30 eri variaatiota, joten kaava on todella monikäyttöinen.


Pitsin reunat huolittelin pelkällä saumurilla ja kaula-aukon käänsin nurjalle ja tikkasin kaksoisneulalla. Loppujen lopuksi tämä tuplana ommeltu mekko ei ollut sen suuritöisempi, kuin normaalikaan. 
Tässä vielä ihana peilikuva, jossa mekko näkyy kokonaisuudessaan.

 

Tästä löydät edellisen Unelmallisen tunikan, Helenan.

Tämä kesä on kyllä ollut tuskallisen kuuma, 
enkä oo kertakaikkiaan pystynyt tekemään mitään.
Tulispa kylmä.
Elokuu 


tudiluu!

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Ylioppilaskakut


Miehen serkkutyär sai viime lauantaina lakin ja pääsin leipomaan taas oikein urakalla kakkuja. Lakkiaisiin tilattiin kolme täytekakkua; 2 vadelmatäytteistä ja 1 kinuski ja kaksi kinkkuvoileipäkakkua. 
Kaikkien täytekakkujen ulkonäkö oli sama reunan valumaa lukuunottamatta. Vadelmissa se oli valkoinen, kinuskikakussa kinuskia. Koristeet on vaaleanpunaista ja oranssia miniruusua ja harsokukkaa ja kaunis Ylioppilas-tekstikoriste on Juhlaxista.

Vannon edelleen liivatteella hyydytettyjen täytteiden nimeen. Niillä saa kakkuihin mukavasti korkeutta eikä ne sitten leikattaessa valu välistä pois. 

Juhlapaikkana oli kaunis Åströmin kartano Torniossa.




Instagramissa on tullut nähtyä toinen toistaan upeampia kakkuja valmistujaisviikonlopulta. Oikein haikeudella muistelen omaa valmistujaispäivääni viiden vuoden takaa ja mieli tekis lähteä opiskelemaan uudestaan vain siks, että sais järjestää juhlat.
Onnea kaikille valmistuneille!


torstai 7. kesäkuuta 2018

Pitsiliinasta laukuksi

Löysin pitkästä aikaa jostain muuttolaatikosta mummon virkkaaman pitsiliinan. 
Se on ollut mulla käytössä tosi paljon ja juhlinut meidän kanssa monet juhlat, nähnyt elämää, ottanut osumaa ja tahraa, mutta on edelleen liian tärkeä hävitettäväksi. 


Mitä siis tehdä? 
No laukku!

Alotin taittamalla pitsiliinan puoliksi ja saumasin sivun ja pohjan. Rikoin saumurin leikkuuterän tätä saumuroidessa ja vähän kyllä harmittaa, mutta kyllä se tais silti olla sen arvosta. 
Ompelin pitsipussin sisälle valkosesta puuvillasta kaksi pussia, ulkopuolen ja vuorin. Pohjaa muotoilin kaikista osista taas sen verran, että tässä voi kuljettaa muutakin, kuin paperia.



Pitsipussin kiinnitin sisäpussiin yläreunasta käsin ompelemalla pienillä huomaamattomilla pistoilla, koska halusin ehdottomasti säästää sen laukkuun. Tasainen reuna olis ollut liian tylsä. 
Viimeiseksi leikkasin kassiin kahvat vanhan, nyt jo roskiin heitetyn laukun olkahihnasta. Ompelin ne kiinni paksulla puuvillanarulla pari kertaa. Jännittää nähdä toimiiko se käytännössä niin hyvin, ku ajattelen.


Minusta tästä tuli tosi ihana, enkä oo raskinut vielä ottaa tätä käyttöön.
Suunnitelmissa on vielä ommella pieni erillinen vetoketjupussi, jonka saa roikkumaan laukun sisäpuolelle pienestä lenkistä tai kahvasta. Siellä säilyy sitten se pienempi sälä jota naisten laukuista löytyy, niinku avaimet, pinnit, ponnarit, sun muut.



Mitä tykkäät? 
Onko sulla nurkissa perintöpitsiliinoja, jotka kaipais jo kipeästi jotain uutta käyttötarkotusta? 
Tässäpä ainakin yksi idea!
Kivaa tulevaa viikonloppua kaikille teille.

tudiluu!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Parvekesisustus

Kesä tuli meille pohjoiseen. 
Eskari loppui ja monet itkut itkin, kun meidän ihanat lapset päästettiin kesälaitumille. 
Tulevat ekaluokkalaiset, syksyllä nähdään taas ♥


Oon ollut niin uppoutunut töihin ja viikonloppuina niin poikki, etten oo paljon uhrannut ajatustakaan blogille. Ommellutkin olen ja käynyt Rovaniemen käsityömessuilla, mutta mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Ehkä saan toukokuun mekkoja blogiin asti joku kaunis kesäpäivä. 
Minun kesät on ollu normaalisti pari viime vuotta pyhitetty kakuille, mutta joudun sanomaan niillekin vähäksi aikaa heipat, kun aika ei vaan riitä kaikkeen.


Nykyisen asunnon parvekekin tarvi jotain muuta sisustusta, kuin pahvilaatikoita ja edellisen asunnon pesemättömät matot. Niinpä ollaan tässä kevään päälle raivattu ja siivottu parveke ja sijoitettu kalusteisiin. 

  Yksi iso plussapuoli rajan pinnassa asumisessa on laajempi valikoima kalusteissa. Lähellä on Ikea, Rusta ja ÖoB. Rustasta löytyi ihana kevyt parvekesetti valkoisella rungolla ja meleeratun harmailla pehmusteilla. Häistä jääneillä verhoilla sain ihanan utuisen ja kevyen näkösuojan sohvanurkkaan.
Täällä oon viihtynyt juomassa aamukahveja viikonloppusin ja iltasin ottamassa aurinkoa. 

Paikallisesta tavaratalo Centtilästä löysin puutarhapuolen alelaarista "rikkinäisiä" lyhtyjä, joita kannoin kotiin kolme kappaletta. Kaikista maksoin yhteensä just ja just 15 euroa.  



Älyttömän kuuma parveke on kukkien kans haaste. Positiivisen yllätyksen teki verililjapuu, joka vielä kuukaudenkin jälkeen on elossa eikä ole edes niin pahasti lehtien kärjistä kuivunut, vaikka meillä on paistanut 4 viikkoa putkeen aurinko. Aiemmissa kuvissa esiintyvä valkonen atsalea teki harakirin eilen ja kukat on nyt suurimmaksi osaksi ruskeita. Toivottavasti saan sen vielä elpymään. 

Syksyksi suunnittelen vielä tänne valaistuspuolta. Haaveilen pienistä tuikkivista keijuvaloista katon rajassa ja pienestä lämmityslaitteesta. Asiaa kuitenkin hankaloittaa parvekkeen puolelta puuttuva pistorasia, mutta ehkä siihenkin löytyy ratkaisu. Todennäkösesti se on sähkömies ja iso tukku rahaa. 😄 

Mulla on ollut kamala ikävä neulomista, mutta syksyllä sekin taas varmasti innostaa, kun ilmat viilenee. Tällä hetkellä kiinnostaa kukat, ompelu ja nukkuminen.

Mitä sä aiot tehdä kesällä?
tudiluu 
ja kiva olla täällä taas!