Viime viikonloppuna oli taas se aika vuodesta, kun pakattiin kimpsut ja kampsut 

ja kammettiin ittemme herrojen tsadiin, etelään.

Jos joku teistä lukijoista ei vielä tiedä, niin pääkaupunkiimme meiltä on matkaa karkeasti pyöristettynä 800 kilometriä, joten huhu. Tuskailin reissuun pakkaamista yllättävän myöhään, vasta edeltävänä päivänä. Hyvä ja jämpti päätös ottaa vähän tavaraa mukaan piti ainaki melkein koska tiesin, että mukana tulee rekkalastillinen tavaraa takasin. 

Onnibus-niminen aikakapseli kulki torstaipäivän halki ja toi meidät Suomi-neidon varpaisiin. Tiesittekö muuten, että mulla on varvasinho? Koskee myös suuria kaupunkeja.

Jet lag osottautu oikeaksi jutuksi myös kotimaanmatkailussa, sillä bussissa vietetty aika ei tuntunu  juuri kuluttaneen tunteja päivästä. Aikakapseli.

Perjantaina kello soi ennen sianpieremää eli 7.20. Lähdin siis messuilemaan meitä majoittaneen kaverini kanssa. Bloggaripassin "lunastamisen" jälkeen lähdin innoissani kiertämään messuja ja aloitin tapani mukaan C-hallista. Ilokseni huomasin monien näytteilleasettajien olevan suunnilleen samoilla paikoilla, joten se teki kiertelystä helpompaa. 

Otin todella vähän kuvia, koska tällä kertaa oikeasti keskityin toisella silmällä katsomaan tarjontaa ja toisella pidin huolta, ettei kaveri katoa ihmismassaan. C-hallin kiertelyn jälkeen siirryttiin syömään.

Messut on kokonaisuudessaan niin valtavat, että yksi päivä niiden koluamiseen ei vain riitä ja multa jäi sen takia sen E-halli tarkemmin tutkimatta. C-halli kuitenki veti puoleensa kovasti ja sieltä me molemmat löydettiin eniten meitä kiinnostavia tuotteita.

Mun ikunen suosikki jaksaa aina ihastuttaa ja tarjota mitä ihanimpia teippejä askarteluun, niin myös tänäkin vuonna. Ostin täältä muutaman rullan joulukortteja ja lahjatägejä ajatellen.

Mulle uusi tuttavuus oli puoti nimeltä Ihan.in, jonka tuotteisiin kuuluu käsittääkseni mm. kierrätyskankaista ommellut tuotteet. Tutkin kaverin kanssa ihania kankaisia passin suojakansia, joista löytyi myös meidän kotipaikka eli Meri-Lapin alue karttakuvana. Kaveri kotiutti sieltä yhdet kannet, matkustelija kun on.

Törmäsin Lankakauppa Neulovillan osastoon, kun mun katse ei lähteny irti näistä mahtavan värisistä Alegria-langoista. Olin ihan myyty. Hipelöin kaikki kerät läpi ja ihastuin yhteen kerään yli muiden ja lupasin ekan kierroksen jälkeen palata ostamaan jotain ja pidin lupaukseni. 

Onnesta soikeana silittelin koko kotimatkan ostamaani kerää ja silittelin sillä poskeani (no en oikeesti... mut vähän kuitenki).

Ehdin myös perjantain blogitapaamiseen, jonka paikka tosin oli aluksi vähän hukassa.
Nautin messuista ihan täysillä vaikka käynti jäikin ikävästi yhteen päivään. Löysin kuitenki kaiken, mitä halusinki löytää eikä budjetti ylittyny. Ehkä ensi vuonna vähän viisaampana otan suoraa kunnon repun matkaan ja ostan pienemmän ja kevyemmän kameran. Ehkä.
Lupaan esitellä ostokset seuraavassa postauksessa.

Mitkä messufiilikset? 
♡

tudiluu!