Viime kesänä tilasin Adlibrikselta värjäämätöntä, vyyhditettyä superwash merinoa ajatuksena värjätä ainakin toinen kerä sinapinkeltaiseksi.
Yritin värjätä langat käsivärjäykseen tarkoitetulla Dylon-kangasvärillä. Langasta tuli hailakka beige vailla häivääkään keltaisesta. Luovutin ja lankojen kuivuttua nakkasin ne lankakoriin, unohtaen ne melkein vuodeksi sinne.
Tuli karanteeni ja sisuuntuminen, kun neulottavat langat loppui kesken. Ostin kaupasta kaksi maustepussillista jauhettua kurkumaa ja päätin värjätä langat niillä. Lämmitin 10 litran kattilassa vettä, nakkasin sinne suolaa ja kurkumapussit ja sitten sekaan jo valmiiksi kastellut lankavyyhdit. Langat ui kurkumavedessä tunnin, kun kattila oli liedellä, ja jonkun aikaa sen jälkeen, kun nostin liemen jäähtymään. Veden ei saa antaa missään vaiheessa kiehua, koska lanka kärsii siitä.
Alussa, kun värjäsin lankoja Dylonilla, lankoja ei tarvinnut erikseen purettaa vaan kiinnitykseen käytetään suolaa. Missä tahansa muussa tapauksessa puretus tulisi varmasti tarpeeseen värien pysyvyyttä ajatellen, jos tehdään kasvivärjäyksiä aineksilla, jotka eivät päästä tarpeeksi pigmenttistä väriainetta tai jos se ei kiinnity. Kurkumassa on niin vahva pigmentti, että en nähnyt tarvetta erilliselle puretukselle. Jos olet kiinnostunut lukemaan eri puretusaineiden ja luonnonaineksien käytöstä langanvärjäyksessä, suosittelen lukemaan Riihivillan blogia ko. aiheesta.
Tuntuu hurjalta, että mä oon joskus opiskellut tätä hommaa artesaaniopinnoissa, mutta se on nykyään muisto vain.
Tämä homma ei ole kiireisten some-emäntien hommaa ollenkaan, useampi päivä näiden kanssa toikkaroidessa meni. Pesin lankoja ainakin kymmenen kertaa, mutta lanka päästää edelleen vähän väriä. Nakkaan tällä langalla neulotut valmiit työt etikkapesuun valmistumisen jälkeen, josko se kiinnittäisi värin. Lisäksi jauhettu kurkuma tarttuu lankaan todella tiukasti, eikä vimmattu pöllyytyskään sitä irrottanut. Lattia oli langan kerimisen jälkeen aivan keltaisessa pölyssä, lisäksi sylistä saa vähän väliä pyyhkiä rakeita pois. Seuraavalla kerralla nakkaan mausteet tiiviiseen pesupussiin tai vastaavaan, josko se vähentäisi sotkua.
Mauste ei haise pesujen jälkeen langassa juuri ollenkaan. Jostain syystä mun langat kuitenkin tuoksahtaa siltä, niinkuin vieressä olisi sipsipussi auki, mutta vaikka kuinka tungen nenän lankaan kiinni, se ei enää haise miltään. Kauheat sipsinhimot on siis tätä lankaa neuloessa.
Värjäsin jälkiliemellä pienen mytyn makrameesta jääneitä jämälankoja eli Minimoppia. Langat lillui liemessä vuorokauden. Tässä on täydellinen esimerkki siitä, miten eri langat käyttäytyvät eri värien kanssa ja onko ne värjätty sillä ensimmäisellä vai jälkiliemellä. Kierrätyspuuvillaisesta minimopista tuli pirteän keltainen. Minimopin sai pestyä nopeammin, ettei se enää päästänyt väriä ollenkaan.
Aloitin langasta kivan huivin. Siitä myöhemmin lisää.
Ootko sä värjännyt lankaa kotona? Mikä luonnonaines antoi parhaan värin?
tudiluu!
