Karautettiin perjantaina aamupäivästä taas Ylitorniolle juhannuksen viettoon. Matkassa oli koirat, liikaa juotavaa ja kaks litraa mansikoita, muutaman vain mainitakseni. Säät ei meitä kauheesti hellineet, vaan viikonloppu oli kylmä ja sunnuntaina tosi sateinen mut ei se meitä kovin haitannu.

Ostin viime viikolla uuden kameran ja viikonloppu oli osittain sen opettelemista, mut kuvat tulee täälläki nyt olemaan parempilaatusia kuin ennen. 

 Meidän juhannus oli myös koiramainen, kun mukana pyöri neljä karvakaveria.

Kovan karvanlähdön kokenut äitikoira Milja alias Tuppo-Nalle. 

Leivoin meille matkaan pienen kakkupohjankin. Halusin helpon ja hyvän kakun, joka maistuu kaikille ja joka on helppo tehä mökkiolosuhteissa. Vatkain siis kainaloon ja kakku kasautui hienosti suoraan tarjoiluastialle. Kakussa on siis vain kermavaahtoa ja mansikoita, mikä sen parempaa! 

Toivottavasti kaikilla oli ihana juhannus

♡

tudiluu!

Joulun porsastelut taitaa olla nyt taakse jäänyttä elämää ja nokka suuntaa kohti uutta vuotta. Mut jopa on vain laiskottanu täällä. Tuntunu että tekstiä ei synny, joten oon vaan ollu ja nauttinu pyhistä ja neulonu menemään mitä on millonki sattunu huvittamaan. 

Lahjasukkia oon tehny peräti kolmet parit, mut ylpein oon näistä mun adventtisukista. Tämä oli Sweet things-blogin yhteisneulonta, jossa kirjoneulepätkiä oli vain neljä, yksi jokaiselle adventille. Tiiättäste, mien ole mikkään hirveän kärsivällinen persoona yleensä, mutta jaksoin silti oottaa viikon aina ohjeiden välissä. Taimitarhan joulusukat mulla taas jäi tekemättä, koska en oo polvisukkaihmisiä. Mulla nää oli jouluna mukana joka paikassa, mut muistin et en ollu kuvannu näitä vielä, joten en voinu laittaa näitä jalkaan. 

Lankana mulla on harmaa Pirta, kirjolankoina 7veljestä, puikot 3½mm. 

Ihastuin tähän väriyhistelmään ihan hulluna! Joustimen tein kiertäen oikein, koska en henkilökohtasesti tykkää normaalista 1o 1n-tyylistä, se näyttää levahtaneelta. Kantapään tein myös jälkeen päin neuloen, joka oli tässä ehkä mulle parhain tapa. Joten omia sävellyksiäki tapahtu, tärkeintä on kuitenki että sukat istuu!

Mun piti alkaa kaventaan jo heti viimisen kuvion jälkeen, ois pitänyt jo aiemmin koska ne on mulle nyt vähän isot. Löysät varpaista, niin ku yks päivä sanoin.

Kulutin kans keränloppuja ja neuloin pikkusia sukkia, kokoa 25-28. Värikkäät Fluormaniasta neulotut sukat lähtee lämmittämään Ivaloon minun kummitytön pieniä varpaita ja harmaat piirakkasukat odottelee vielä ottajaansa. Lisäksi neuloin vielä lahjaksi miehelle uudet sukat mustanharmaasta Ville-raitalangasta. 

*

Taidan päivittää vasta UV-aattona lankalaihiksen. Ensi vuonna siihen en osallistu, vaan haluan nauttia vapaudesta ostaa lankoja ilman morkkista. Kulutuksen ilmoitan silti postauksissa normaalisti, kuten parina vuonna on ollut tapana. 

Minun päivittelyt tältä vuodelta taitaa olla tässä! 

Ihana ja tapahtumarikas vuosi kerrassaan.

🎆🎇

  

Meri-Lapin lappalaisten (eli alajaoston) FB-sivuilla valitaan aina kuukauden koira ja huhtikuun koiraksi valittiin minun pieni mölliskä Hilma. 

Täyty alkaa tarinoimaan.

Haastaja löytyy mun lähipiiristä sekä myös blogimaailmasta, joten voitte käydä tutustumassa Minna-Marin koirantäyteiseen elämään täällä.

Täällä mun blogissahan Hilman tarina on tuttu, mutta kopioin jutun silti valitsemieni kuvien kera tänne. Mun on pitäny kirjottaa Hilmasta kauan, oonhan jo kirjottanu Miljastaki pitkästi. Tämä vei suurinpiirtein 3,5 vuotta, mutta nyt mun erhe on oikastu.

♥

Elämäni sensaatio Hilma, eli Jehnajan Sensaatio, tuli meille Jehnajan kennelistä marraskuussa 2012 ja oli mulle siis sijoituskoira Marikan kautta. Asuttiin pienessä kerrostaloasunnossa ja opeteltiin elämään koira-arkea.

Hilma osottautu kunnon huliviliksi ja onki pennusta asti rakastanu repiä mm. sukkia yli kaiken. Hihnalenkit ei tuntunu riittävän ja koitettiin kovasti keksiä vaihtoehtoa pikkukoiralle, joka tuhoaa kaiken. Mulle tärkeää oli, että koira pysyy hyvin irti joten alettiin harjotella sitä kovin varhasessa iässä, ku kontakti löyty ja sitten ravattiinki irti kentillä ja penkoilla pallojen perässä. Se on äärettömän oppivainen, vaikka malttia ei tahokaan löytyä. Ääntä silti löytyy näitäki enemmän ja onki kova komentamaan. Hilma siirtyi minun omistukseen kesällä 2014, vaikkei pentuja tehtykään ja siitä tuli samalla minun ensimmäinen ikioma koira.

Yks päivä kysyin, voiko "aikuiseen" kotiin tuua värejä jotka näyttää lastenhuoneesta revityiltä. Kuulemma voi.

Tästä rohkaistuneena uskalsin tuoda uuden maton kotiin asti. Sain sen lattiaanki. Ja kuvattua.

Koirat tykästy pitkään matottomana olleeseen, keittiön vilkkaimpaan kahteen neliöön kovasti, eikä niitä saanukaan ennää uuen maton päältä lähtemään. Jotain kokoustakin siinä pitivät mokomat maaten, kun kävin hetken kameran kanssa pois.

Tänään oli viiminen opiston kurssipäivä, jonka kunniaksi yksi rouva oli tehny ihanan mangojuustokakun ja minä sain solmittua molempien mattojen hapsut. Toisen sain kotiin, toinen lähti näyttelyyn ja sen saan takaisin viikon päästä.

Siitä tuli kovin suloinen. Raitoihin ja niiden järjestykseen päädyttiin Veeran kanssa, kun pyöriteltiin kudekeriä lattialla. Pari eri variaatiotakin oli, mutta tämä oli molempien silmään paras. 

Kuteina on monta eri laatua. Uutta ja vanhaa, kaikki trikoota. Grafiitinharmaa ja valkoinen on molemmat Päivin kudepuodin tasalaatuista trikoota, haalea persikka ja kirkas neonlohi tilattuja Finn texomerilta. Vaaleanharmaa on jotain vanhaa kotimaista värjättyä kudetta, jonka sain melkein kaikki loput upotettua tähän. 

Keinovalo vääristää värejä melkosesti, harmittaa.

Mokomat pikkaraiset, ilosina uudesta matosta. Onpahan alusta mille oksentaa!

♥

Odotan lauantaita ko kuuta nousevaa, koska sillon messuillaan Rovaniemen maisemissa Kädentaidot-messuilla! Ne on useamman vuoden olleet Lapin suunnalta poissa, joten oon tosi ilonen, että non saatu tänne takasin. Tarjontaa odotan vähintäänki mielenkiinnolla, tuttujen näkemistä ilolla ja malttamattomana. 

Oleksieki sielä?

tudiluu!

Lattiat tuluvii epämääräsiä lammikoita ja karvatuppoja. Mihin tahansa astut, sun sukat kastuu ja sisätilan ilman täyttää ihana, kotonen haju; märkä koira. Tännään kuvailin pörröjä. 

Milja täyttää parin päivän päästä 1v ♥

Meiän joulu meni erittäin lepposissa tunnelmissa. Syötiin pitkän kaavan kautta hyvin ja kahvien ja pienen levon jälkeen jaettiin lahjat, jotka jokanen vuorollaan sai sitten avata. 

Nyt sitä ossaa arvostaa enemmän tommosia käytännöllisiä, ei niin materialistisia lahjoja, niinku esimerkiksi kun saatiin täysi kauppakassillinen ruokaa ja kahvia. Ihan huippua!

 Olin silti kuitenki  tietenki innoissani materiaalilahjoistani, niinku uuvesta kameran 64 gigasesta muistikortista, beautyblenderistä ja Policen The Sinner-hajuvedestä. On muuten hieno pullo ja uskomaton tuoksu, huh ♥

Kaikista mahtavinta oli kuitenki virnistellä, kun toiset avas sun antamia lahjoja, koska pahaa-aavistamattomien ihmisten pelonsekaset ilmeet on korvaamattomia. Olis pitäny kuvata. 

Mutta nyt vaihan aihetta, ennen ku sarvet ehtii kasvaa päähän

Aattona otin tosiaan piiperöistä joulukuvat, joka oli maailman hankalin urakka :D Jos toinen oli hyvin, niin toinen oli huonosti tai heilahtanu, mut ei se haittaa. Non eläviä koiria, eikä pehmoleluja. Ja aika hauska kuva saatiin molemmista yhessä. joten en valita! 

♥

*

Joulun viimiset sukatki uskaltaa laittaa tänne nyt, kun ne on saajalleen päässeet.

Lahjoin pikkusiskon pinkeillä tennareilla, kokoa ehkä 39.

Puikot 3½mm + 3mm pyörö

Silmukoita 48 (12 s/puikko)

Lanka 7 veljestä pinkki, valkoinen

Langanmenekki 91g 

Nauhat 120cm

Nyt sitten suunnittelemaan uutta vuotta! 

Suunnitelmia on liian monta ja minua vain yksi. 

Katotaan mihin ehin lentää ennen ku vuosi vaihtuu ;)

Ostin Raggenin messumasennuksen jälkimainingeissa Oulusta, kun lankasaalis jäi laihemmaksi ko oli tarkotus. Malli löyty vähän sattumalta ja aloinki tässä miettimmään, et oisko pitäny tehä vaan perustylsät sukat. Meinaa vähän näyttää hurjalta värioksennukselta nurjissa silmukoissa.

Täytyy sanua, että samalla neuloessa petyin tähän lankaan. Solmuja ei onneksi ollu kun yhessä säikeessä, jonka neuloin sekaan, mut väri ei todellakaan ollu tasasta ja se näkyy harmaissa raidoissa valkosina pilkkuina. Ärsytti ja mietitytti, että tehenkö ees loppuun. 

Kerän päällimmäiseksi keritty lanka oli niin tasasen väristä ja puolessa välissä ekan sukan kärkeä alko epätasasuus. Samalla vähän vitutti, kun tämä ei ole ees mittään maailman halavinta lankaa. Purin hammasta ja tein loppuun. Välillä harmaa taas oli ihan siedettävän näköstä, mut ei edelleenkään tasasta. Onko muilla ollu vaihtelevasti värjättyä Raggenia?

Tein ku teinki sukat silti loppuun koska ei raskinu jättää varpaita kylymiksi. Ja olihan nämä vain nopiat ja vähän semmonen aivot narikkaan-välityö kaiken muun jälkeen.  

*

Olipa huutoa, ko koitin saaha karvalapset poseeraamaan nätisti vierekkäin. 

Hilma makkaa ko mikäki kebabeläin, vähän saatettiin ehkä pakottaa kuvvaan mukkaan. Neiti niin mielensä pahotti.

Tämmösinä aamuina ko on heränny kaheksalta mennee vähän miettimiseksi, että mitä sitä päivän hommais. Harkittin jo joulusiivousta, mut en taija viittiä vielä, enkä varsinkaan yksin. Kämppä on saman näkönen kuitenki parin päivän jälkeen :D

Meän koti ei oo ikinä puhas, siisti eikä kaunis.

Täällä ei voi ikinä kuvata (olematonta, mutta yritettyä) sisustusta. Täällä ei voi käyttää valkosia tekstiilejä. Täällä ei voi pitää vielä mattoja.

Täälä on karvasutteja, lattialla pölypallo jos toinenki ja lissää karvaa. Ja sitte tosiaan nuo koirat :D

Mutta ilman nuita koiria koti ei tunnu kodilta.

Meän uusin laumanlisäys, Milja, Jehnajan Janttara, on äärettömän rakas. Se on mamman vauva ja kylkimyyrä siinä missä Hilma on isin tyttö. 

Milja on kohta 9kk vanha pikkuneiti. Nyt ootellaan juoksuja alkavaksi, kun Hilmaki nyt ne alotti. 

Oon halunnu jo kauan kirjottaa Miljasta ja siitä, miten hauska pikkukoira se on. Kieli ei koskaan millonkaan ikinä pysy suussa, vaan sen on pakko koskea lähimpänä olevaa paljasta ihoa (tai kangasta) ennen ku se menee takasin sinne suuhun, eikä se ikinä jää sinne suuhun. Yleensä hyökkäyksen kohteina on suu, koko muu naama, korvat, sormet tai varpaat. Tai mikä vaan. Iho, nam!

Tämä kaveri myös juttelee paljon. Sitä ulinan, hurinan ja tuhinan määrää ei voi sanoin kuvata. Milja on leikkisä pikkukaveri, mutta harvemmin kerjää ihmistä leikkikaveriksi. Se viihyttää itte itteään pallojen kans, nakkoo pihalla ittelleen käpyjä ja kiehnää niitten kanssa maassa. Venytellessään se nakkaa ittensä pitkälleen.

Se kuolaa, kun oottaa ruokakupin eessä lupaa. Se huutaa, jos Hilma vie siltä pallon. Se muistuttaa "tarkoista" ruoka-ajoista minuutilleen (12 ja 18). Se vahtaa ikkunasta lintuja. Se lösähtää sohvalle kylkeen kiinni ja nuolasee lähimmästä paljaasta ihoalueesta. Se tunkee ittensä aina syliin. Se nukkuu jaloissa, kyljessä tai mun päällä. Sitä pitää halata.

Se on rakas pikkunen.

♥